sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Vesistöjen kesä

Kesä alkanut vauhdilla

Toukokuun puolivälin jälkeen Skandinaviaan vahvistuneen korkeapaineen myötä sää on pysytellyt laajalti Suomessa pääosin poutaisena ja aurinkoisena - tämä on mahdollistanut lämpötilojen kohoamisen kesäisiin lukemiin lähes koko maassa. Kuun korkein lämpötila on edelleen tähän mennessä helatorstaina Lappeenrannan Konnunsuolla mitattu 27,8 astetta ja perässä tulee Salon Kärkkä 25,5 asteen lukemalla kuun 21. päivänä. Toukokuun kaikkien aikojen korkein lämpötila 31,0 astetta on mitattu v. 1995 Lapinjärvellä. Tämän vuoden Lappeenrannan lukema jää tämän toukokuun korkeimmaksi, sillä helteitä ei ole hetkeen näköpiirissä.

Kaiken kaikkiaan toukokuusta näyttäisi muodostavan valtaosaan maata aavistuksen verran tavanomaista lämpimämpi tai lähes tavanomainen, kun taas kokonaisuudessaan koko keväästä tullee n. 0,5 - 1 astetta tavanomaista lämpöisempi. Täten Euroopan keskuksen (ECMWF) helmikuussa tekemä ennuste hieman tavanomaista lämpimämmästä keväästä kävi toteen. Samaisen keskuksen tekemä ennuste kesä-elokuulle lupailee pääosin lämpöoloiltaan tavanomaista säätä Suomeen, eikä merkkejä suurista sademääräpoikkeamissakaan ole.

Vesistöt tavanomaista lämpimämpiä

lähde: ymparisto.fi
Toukokuun lopun lämpö on sulattanut järvijäät aina Lappia myöden, Kilpisjärveä lukuun ottamatta. Tänään mitatuista asemista uimakelpoisin vesi löytyi Tuusulanjärvestä: 17,4 astetta. Koko maassa arvot ovat tällä hetkellä 1...5 astetta tavanomaista korkeammat. Suhteessa järvet ovat lämmenneet keskiarvoonsa nähden eniten erityisesti Itä- ja Keski-Suomessa. Alkukesästä järvien pintaveden lämpötila riippuu voimakkaasti vallitsevista ilman lämpötiloista ja auringonpaisteestakin. Keskimäärin järvivedet ovat Suomessa lämpimimillään vasta heinäkuun loppupuolella, jolloin myös päivän keskilämpötila on korkeimmillaan merirannikkoalueita lukuun ottamatta, joilla keskimäärin lämpimimimmät hetket sattuvat usein vasta elokuun alkupuoliskolle.

Järvillä, ns. pienillä vesistöalueilla, lämpeneminen on suhteellisen nopeaa, mutta samoin myös kylmeneminen. Mitä pienempi ja matalampi vesistöalue kyseessä, sitä pienempi on sen lämmönvarastoimiskapasiteetti.


lähde: Itämeriportaali
Oheisessa kuvassa näkyy tämän hetkinen pintalämpötila Suomenlahdella. Merialueet reagoivat huomattavasti järviä hitaammin lämpenemiseen ja kylmenemiseen, sillä niillä on paljon suurempi lämpökapasiteetti. Suomen merialueet ovatkin tämän takia lämpimimmillään usein vasta elokuussa, kun taas järvivedet ovat jo viilenemään päin. Keskivertokesänä Suomenlahti lämpenee n. 17-18 asteiseksi, mutta esimerkiksi viime kesän heinäkuisen helleputken jälkeen pintavesi oli laajalti kuun lopussa rannikoilla 24-25 asteista ja avomerelläkin vähintään 20-asteista. Näin korkeat lämpötilat ovatkin varsin poikkeuksellisia.

Rannikkojen etuus on se, että puolen vuoden ajan (elo-helmikuu) se keskimäärin nostaa rannikkoseutujen lämpötilat korkeammalle kuin vastaavalla korkeudella sisämaassa. Toisaalta näin alkukesästä aurinkoisena merituulisena päivänä lämpötilaero sisämaan ja rannikkoedustan välillä voi olla reilustikin yli 5 astetta. Vähitellen tilanne kuitenkin tasoittuu, kun kesän aikana varastoitunutta lämpöä alkaa vapautua ilmaan syksyn tullen.

Miten meriveden pintalämpötila voi kesällä kylmetä yhtäkkiä jopa lähes 10 asteella päivässä?

Suolainen merivesi on raskaimmillaan +4 asteen lämpötilassa ja tässä lämpötilassa pyrkii vajoamaan kohti pohjaa, jossa meriveden lämpötila onkin lähes kaikkialla vakio tämän ilmiön vuoksi. Talvella Suomen merialueet ovat yleensä jääpeitteessä ainakin muutaman kuukauden ajan, jolloin jääpeite toimii erinomaisena kylmyyden eristeenä jääpeitteen alla olevan elämän kannalta. Keväällä jäiden lähdettyä pintavesi alkaa vähitellen lämmetä ja tämä vaihe on kaikille vesistöille erittäin tärkeä: tällöin pohjan ja pinnan vesi pääsevät sekoittumaan, jolloin vesistöjen pohjat saavat elintärkeää happea ja ravinteita pinnasta.  Sama sekoittuminen tapahtuu myös syksyisin, kun pintavesi jäähtyy n. 4-asteiseksi, niin se vajoaa kohti pohjaa, josta pulpahtaa pintaan taas korvaavaa vettä.

Kesäisin vesistöjen lämpötilaero syvyyden funktiona merialueilla voi olla melkoisen suuri. Parhaimmillaan auringon lämmittämän ohuen pintakerroksen lämpötila voi olla Suomen merialueilla 20 asteen kieppeillä, mutta laskee nopeasti syvyyden kasvaessa. Syvyyttä, jossa meriveden lämpötila laskee voimakkaasti, kutsutaan termokliiniksi. Se sijaitsee yleensä n. 10-15 metrin syvyydessä kesällä ja täällä veden lämpötila voi metrin matkalla laskea jopa yli 10 asteen verran! Termokliinin alapuolella, syvyydessä 15-30 m on yleensä kylmin talvivesi; täällä lämpötila on 2-3 astetta. Mitä lähemmäs pohjaa mennään, sitä suolaisempaa ja tiheämpää vettä siellä on, kunnes lopulta saavutetaan jonkin sortin balanssi ja lämpötila asettuu n. +4 asteeseen. 

Viime kesänä kuulin eräästä tapauksesta, jossa eräs suomalaisnainen oli sunnuntaina pulahtanut 22-asteiseen veteen Kotkan edustalla, mutta maanantaiaamuna uimalenkki oli jäänyt kuulemma lyhyeen, kun veden lämpötila oli ollut enää 13-asteista. Ilman lämpötila ei ollut laskenut radikaalisti, mutta ilmiölle on ihan luonnollinen selitys: sekoittuminen. Sunnuntai-iltana oli ukkoskuurojen yhteydessä tuullut voimakkaasti idän puolelta ja tämä oli paikoin nostattanut melko korkeatakin aallokkoa. Voimakas idänpuoleinen tuuli kesäaikana on erittäin otollinen meriveden voimakkaalle pystysuuntaiselle sekoittumiselle Suomen puoleisella rannikkoseudulla. Tällöin termokliinistä oli päässyt sekoittumaan pintaan asti huomattavasti kylmempää vettä ja aallokko oli mahdollisesti siirtänyt tuota lämpimämpää pintavettä muualle. Järvivesissä sama ilmiö ei yleensä ole mahdollinen, sillä järvet ovat huomattavasti pienempiä, matalampia ja heikkotuulisempia alueita eikä mainittavaa aallokkoa juurikaan esiinny.

Kesäkuu alkanee viileänä ja epävakaisena

Ensi viikon kuluessa ainakin ajoittaisia sateita on tiedossa koko maahan ja samalla tuuli kääntyy puhaltamaan viileästi lännen ja luoteen puolelle. Koulunsa päättäville viikonloppu saattaa olla epämukava ulkojuhlimisen kannalta, sillä sadealueita on tyrkyllä toinen toisensa perään. Lapissa voi ensi viikon aikana osa sateista tulla jopa räntänä. Reilun kahden viikon GFS-ennusteessa ei ollut merkkejä suuremmasta säätyypin muutoksesta: Skandinavia on epävakainen ensi viikon lopusta alkaen - ajoittain aurinkoa, mutta todennäköisemmin ainakin sadekuuroja ja lämpötilat 13 ja 20 asteen välillä.

Ei kommentteja: